torstai 31. joulukuuta 2015

Syksyn satoa













Uusintakierros







Kun kolmisen vuotta takaperin herättelin syvähorroksessa ollutta käsityöharrastustani uudelleen henkiin, ompelin itselleni tunikan Noshin Omppu-velourista. Aikamoinen räpellyshän se oli, eikä istunut oikein päälle. Lyhythihainen velourvaate ei ole mitenkään erityisen käytännöllinen, mutta kyllä minä sitä käytin paljon ja tykkäsinkin. 

Mutta aika ajaa ohi, enkä ole käyttänyt tunikaa varmaan vuoteen. Tunikan kangas oli kuitenkin kestänyt hyvin ja nyt kun ulkona on taas pakkasta ja meillä on pienimmäisen kanssa edessä opiskelukuukausi, ajattelin ommella tunikasta haalarin. Velour on lämmin ja tykkään siitä materiaalina tosi paljon. Ajatuksena on, että haalari on helppo pukea ja riisua, jos kantelen vauvaa välillä liinassa tai repussa, ja välillä hän on vaunuissa. 

Kohdistukset meni taas niin ja näin, mutta muistaakseni ko. kankaan kuviot eivät alun alkaen olleet ihan lankasuorassa. Ja nyt kun katsoo lopputulosta, niin tällainen haalarihan tästä olisi heti pitänyt tehdä :) 


Kaava: 
OB 6/2013 Indian Elephant 

Koko: 
68

Kankaat: 
Velour Nosh (kertaalleen kierrätetty) 
Resori Kangaskapina
 Nepparit Nappikauppa Punahilkka
 

Puikoilla







 Blogin päivittämiseen ei oikein tahdo löytyä aikaa, eikä intoakaan, mutta onneksi käsitöiden tekeminen maistuu ja sille löytyy hetkensä. 

Neuloin Mary Oljen ohjeella miehelle Lavansaaren kintaat. Nalle-langasta kolmosen puikoilla. Väriyhdistelmä ei ole itselle mieluisimpia, mutta yritän vajuuttaa kaapista valmiiksi löytyvien tarvikkeiden määrää, joten värit sen mukaan... 

Heh, ja poikkeus kun vahvistaa säännön, niin tähän toiseen työhön, joka on edelleen kesken, metsästin ohjeenmukaiset langat googlaamalla. Yllättävän vaikeaa muuten löytää muutaman vuoden takaiseen ohjeeseen oikea (tai no ohjeessa mainittu) lanka. 


tiistai 17. marraskuuta 2015

Uusi harrastus?














Meillä käydään aika ajoin debattia aiheesta "kuka muka syö pikkuleipiä". 
Minä syön. 
Olen aina pitänyt pikkuleivistä ja minusta niissä on jotain määrittelemättömän ihanaa. Ehkä se on koko, tai se miten hauskoilta pikkuleivät  näyttävät rykelminä tai yksittäin. En tiedä. 

Taas kerran tällaisen keskustelun jälkeen sain kimmokkeen paistaa pikkuleipiä. Aloitin periamerikkalaisilla kekseillä (klik) Taikina oli helppo tehdä ja pikkuleivät nopeita muotoilla. Käyttökelpoinen ohje, jota voi muunnella. Aikaa näihin meni aloituksesta viimeisen pellin uunista ottoon 45min. (Aloitin maanantai-iltana klo 21 ja klo 21:45 oli valmista ja keittiökin siivottu)

Toisena vuorossa olivat piparkakut. Käytin Kotiruoka-kirjan ohjetta, mutta jouduin poikkeamaan ohjeesta, koska minulla ei ollut mausteita erikseen ja päädyin käyttämään kaapista löytynyttä piparkakkumaustetta. Taikina leipoutui helposti, joten lasten kanssa leipominen onnistui ilman itkuja.

Kolmantena tein ensi viikonlopun ristiäisiä varten wilhelmiinoja

Tällä viikolla ei ehkä leivota pikkuleipiä, mutta ehkä ensi viikolla taas...
 

Ruusuja ja ruusukkeita




















Ensi viikolla olemme asuneet nykyisessä talossa viisi vuotta. 
Saman aikaa ovessa on roikkunut olkikranssi, ja ajan kulumisen kyllä huomasi sen pinnasta. Harmaantunut olki on sinällään aivan kaunista ja kranssi aivan ehjä, mutta koristeena ollut rusetti oli kyllä jo nähnyt parhaat päivänsä. 

Selaisin Pinterestiä etsiessäni ideaa vauvan ristiäispuvun nauhaan tulevaan ruusukkeeseen ja törmäsin samalla huoparuusujen ohjeeseen. Kaapista löytyi punaista huopaa ja liimapyssy, joten tartuin ideaan ja päivitin kranssin n. 10 minuutissa. 

Ristiäispuvun ruusukkeen kokosin pitsistä ja kahdesta napista. Molempia löytyi kaapista (toisin kuin nauhaa, sitä piti käydä varta vasten ostamassa). 
 

perjantai 6. marraskuuta 2015

Uusi kone ja villiintyneet sakset

Mie en yleensä perusta kankaiden leikkaamisesta ja niinpä olen silloin tällöin leikannut useamman vaatekappaleen kerralla.... No nyt sakset ovat suuhkineet urakalla ja tiloksena on sellainen määrä ompelua odottavia vaatekappaleita, etten uskalla edes laskea montako... 

Minulla on ollut jo pidempään toinen ompelukone, mutta en ole saanut aikaiseksi kokeilla sitä. Tänään laitoin johdon seinään ja kas sähköt toimii ja jonkilainen ommellakin syntyi. Pidempi kokeilu kuitenkin osoitti tikin olevan sekaisin, joten ilman säätämistä kone ei kuitenkaan toimi...

Eli inspiraatiota odotellessa. 





torstai 5. marraskuuta 2015

Pitkät lahkeet





Vaikka syksy onkin ollut lämmin, eikä pakkasta juuri ole ollut kuin yöllä,
niin talvihan se vääjäämättä tulee. 

Meillä lapset eivät juuri pidä pitkälahkeisia alushousuja edes talvella 
(tai mie en osaa vaatia niiden käyttämistä)
mutta pitäähän niitä muutamat olla kovimpia pakkasia ajatellen. 
Kaikki viime talven pitkien kalsareiden lahkeet ovat jääneet lyhyiksi P:lle. 

Kankaiksi valikoitui P:n aikaisempi lempikangas, Käpysen Aamu satamassa  
(joka kohdistuskammoisen armahdukseksi oli 2. laatuista, eli kuvio menee ihanan vinoon, eikä kohdistamista tarvitse siis ajatella) 
ja Sari Ahokaisen joku kuosi, joka olisi päällysvaatteisiin jo vähän liian lapsellinen isommille muksuille, mutta P lupasi pitää kyllä kalsareina. 
(Sitä oli kyllä pitkä pätkä, joten leikkasin vauvaa varten pari vaatetta isommassa koossa jo valmiiksi, 
jotta sitä ei enää jäisi kaappiin.)

Sovituksesta ei saanut sen nopeuden vuoksi taaskaan kuvaa, mutta omaan silmään nämä näyttivät istuvan hyvin ja olevan riittävän ihonmyötäiset, jotta sopivat hyvin muiden vaatteiden alle. Ja ovat muutenkin niin pirteät, että ei juuri haittaa, vaikka päiväkodissa unien jälkeen ei muistaisikaan laittaa niitä päällyshousuja jalkaan. 



Kaava: 
OB 6/2013 Small John's 

Koko: 
110 

Kankaat: 
Käpynen
Sari Ahokainen 

 

tiistai 27. lokakuuta 2015

Rusetti (ja neliö)





Pistin lasten trikoopipot pesuun ja havahduin siihen, ettei muksuilla ole kakkospipoja. 
Facebookin ompeluryhmässä on vilahdellut monta ja monta rusettipipoa ja ajattelin kokeilla sellaisen tekemistä L:lle. 
Yhdistin harmaan ja purkkapinkin raitatrikoon ja mielestäni näistä tuli aika herkkuyhdistelmä. Tyttömäinen, mutta jo ehkä hitusen isomman tytön pipo. 






P sai valita oman pipokankaansa, huoh. Isomman pojan pipo kai tästä tuli, neliöpipo kääntövaralla, niin ettei pipo valu koko ajan silmille. (Onneksi tiikeripipo on edelleen pojan ykkösvalinta.) 



Kankaat: 
Harmaa trikoo Kangaskapina
Pinkkivalkoraidallinen (vinoraita) Nosh
Sinivalkoraidallinen Viljamin puoti 

Värien uusi elämä





Varmaan jokaisesta lapsitaloudesta löytyy määrätön määrä vahaliidunpätkiä. 
Meiltä ainakin löytyi. 
Siivotessani piirrustustarvikelaatikkoa, muistelin nähneeni joskus jossain jotain, mitä näistä pirtämiseen kelvottomista pätkistä voisi tehdä. 
Kaivelin puhelimesta esille Pinterestin ja selailin hetken: 
tadaa liiduista voi sulattaa liituja!

Pätkin siis isommat pätkät vielä pienemmiksi, laitoin useamman karkkivuoan päällekäin ja sulattelin uunissa (250 asteessa) n. 10 - 15 min. 
Koska näissä oli erilaisia liituja sekaisin, olisi vähempikin riittänyt: osa liiduista sulaa nopeammin ja osa vaatisi vähän pidemmän aikaa. 

 

 

maanantai 19. lokakuuta 2015

Kun ei oikein osaa keskittyä mihinkään...



 

 

 Kun ei oikein osaa keskittyä mihinkään, sitä aloittaa (neule)työn toisensa perään sen kummemmin pohtimatta, että jotain saattoi olla vielä keskenkin. 

Ainoa, jonka tein loppujen lopuksi valmiiksi poikkeamatta muihin töihin välillä, on pienen pieni pilvenreunalla -pipo (ohje Muita ihania -blogista). Tosin vaihdoin langan ohuemmaksi ja puikot numeroon 3. (Loppujen lopuksi en osannut löysätä riittävästi kuvio-osuudella, joten tästä tuli pipo nukelle...) Muut neuleet edelleen kesken... 



Päällystin kirpparilta hankkimani ÄP:n makuupussin uudelleen Tosimummon ohjeella.
Ohjetta oli helppo seurata ja päällystämisen lopputulos oli onnistunut. 

Tämä ennen niiden turvavöitä varten ommeltujen napinläpien ompelemista... 
Sanotaanko vaikka näin: 
ei kestä lähempää tarkastelua suoristettuna, 
mutta käytössä vikaa ei huomaa.   





 ja tässä riittääkin käsille töitä sitten tästä eteen päin :)

tiistai 22. syyskuuta 2015

Pandat ja junasukat










 Pandat <3
 Viljamin puodin vaaleansinistä pandakangasta olen pitänyt hyllyssä varmaan puolitoista vuotta. Nyt kankaan leikkaamiselle tuntui tulleen hetki, ja siitä syntyi 62 senttinen body. 

Minähän olen valitellut sitä, ettei kuvioiden kohdistaminen onnistu millään.
 No näköjään sen saa parhaiten kohdalleen silloin, kun ei edes yritä ;)






Mie olen aina pitänyt näitä junasukkia itse asiassa aika rumina. 
Mutta kaikkeahan pitää kokeilla kerran. 
Jopa rumien sukkien neulomista.